Kaukaisessa kuningaskunnassa tapahtui kauan, kauan sitten, että kuninkaallinen vartiosotilas pidätti kadulla köyhän kerjäläisen. Kerjäläinen näki heti vartiosotilaan katseesta, että ikävyyksiä oli odotettavissa.

Vartija piti käsiään suljettuna niin kuin hän olisi pitänyt siellä jotakin arvokasta, joka liikkui ja joka yritti paeta. ”Mitäs luulet, mitä minulla on käsissäni?”, kysyi vartiosotilas kerjäläiseltä.

Kerjäläinen ei ollut tyhmä ja sitä paitsi hän näki, että vartijan sormien välistä näkyi höyhen. ”Selvä juttu”, vastasi kerjäläinen, ”teillä on käsissänne pieni lintu”.

”Olet oikeassa”, sanoi vartiosotilas. ”Mutta sano minulle, elääkö lintu vai onko se kuollut? Jos vastaat oikein, olet vapaa. Jos vastaat väärin, annan heittää sinut kuninkaanlinnan vankityrmään, jossa joudut virumaan.”

Kerjäläinen ymmärsi, että hän oli vaikeuksissa. Jos hän sanoisi, että lintu on kuollut, vartiosotilas avaisi kätensä ja antaisi linnun lentää tiehensä. Jos hän taas vastaisi, että lintu elää, vartiosotilas voisi aivan helposti rusentaa linnun hengiltä käsiensä välissä. Joka tapauksessa kerjäläinen vastaisi väärin ja joutuisi vankilaan. Koska vankilan välttäminen näytti mahdottomalta, kerjäläinen ajatteli ensin, että olisi parasta vastata linnun olevan kuollut. Näin hän voisi säästää edes pienen linnun hengen.

Mutta kerjäläinen olikin viisaampi. Hän tiesi, että pitäisi olla olemassa keino, jolla voisi sekä säästää pienen linnun hengen että välttyä joutumasta vankilaan.

Niinpä hän sanoi vartiosotilaalle: ”Te kysyitte minulta, onko lintu elävä vai kuollut. Vastaus on teidän käsissänne, teidän käsissänne.”

 

 

 

(Tarina on lainattu Pyhän lähteillä – maailmanuskonnot, maailmanrauha, maailmaneetos –näyttelyesitteestä. tiedustelut: Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS ry, www.kulttuurifoorumi.fi)