Tuulisen saaren Tutter Kaisa Raittila

Se, mistä nyt aion kertoa teille, tapahtui yhtenävaaleanvihreänä päivänä saaressa, jonka nimi on Tuulinen.Se saari on niin pieni, ettei sinne mahdu muita kuin erittäin pieniä henkilöitä, sellaisia kuin Porjuska ja Mitti. Heidän ystävänsä ovat yhtä pieniä ja heitä ruokkii ja lohduttaa yksi iso, jolla on vihreä tukka. Porjuska ja Mitti kutsuvat
häntä Ruohopääksi.

Porjuskan ja Mitin saari on jyrkkärantainen mutta tasainen lätty, vähän kuin pyöreä laatikko, joka nousee seinämineen merestä. Saarella tuulee aina. Itse asiassa siellä tuulee niin, että Porjuska ja Mitti ovat rakentaneet ystävineen saaren keskelle majan. He ovat keränneet tuulen kaatamia puita ja laittaneet ne seisomaan toisiaan vasten ja sitoneet rungot yhteen. Majassa jokaisella on pienenpieni oma paikka. Kun vetää polvet leukaan, mahtuu siinä olemaan niin, ettei tarvitse koskettaa kehenkään toiseen.

Päivät saarella kulkevat tavalliseen tapaan. Aamulla herätään, tuuletetaan peitot ja juodaan lasillinen Ruohopään tarjoamaa vihreää mehua. Se on mahlaa, jota Ruohopää laskee laseihin kuoreensa tehdystä reiästä. ”Plop”, sanoo korkki, kun Ruohopää aloittaa. ”Tump”, sanoo korkki, kun Ruohopää sulkee mahlahanan.”Onpa nannaa”, sanoo Nanokki. Sitten leikitään. Porjuskan mielestä paras leikki on se, jossa hän saa olla johtaja. Mitti on innoissaan, kun pääsee leikkiin mukaan. Nanokki ja Pulma juoksevat mielellään, jos leikitään hippaa, mutta Paltimo katselee vierestä eikä viitsi juosta. Paltimo on kaikkien kaveri, koska hänen taskuistaan löytyy yllätyksiä. Mitti on kerran saanut Paltimolta punaisen propellin. Hän haaveilee jonakin päivänä veistävänsä helikopterin ja kiinnittävänsä propellin sen katolle. Porjuska keksii hänelle koko ajan muuta puuhaa, koska hän ei halua, että Mitti lentää pois.

Yhtenä päivänä saaren rantaan purjehtii yksinäinen vene. Siinä istuu Tutter ja yrittää innokkaasti vilkuttaa saaren pienille asukkaille. Rannan kallio on niin jyrkkä, ettei Tutter pääse kiipeämään sitä ylös. ”Heittäkää köysi, olkaa niin hyvät!” hän huutaa, mutta Porjuska ja Mitti katselevat toiseen suuntaan. ”Kuka siellä huutaa?” kysyy Ruohopää, joka on kiinni juurissaan eikä pääse katsomaan saaren reunan yli. ”Joku vieras”, vastaa Mitti. ”Ei me tunneta sitä.” Aallot kiikuttavat Tutterin venettä ylös jaalas. Tutterin on vaikea saada sitä pysymään saaren suojassa. ”Kutsukaa vieras mukaan”, Ruohopää sanoo. Porjuska ja Mitti lähtevät rannasta ja ovat korjailevinaan majan pystypuita. Nanokki ja Pulma katselevat Tutteria uteliaina. Tutterilla on pitkät viikset ja paksu häntä. ”Se saattaa leuhkia noilla”, sanoo Nanokki. ”On minullakin aika paksu häntä”, sanoo Pulma ja lähtee hänkin majalle. Mutta Paltimo ottaa pohjattomasta taskustaan köyden, jossa on seitsemäntoista solmua. Hän laskee sen alas Tutterin veneen kohdalle ja käskee Tutterin tarttua siihen. Tutter keikkuu köyden varassa, ja hänen veneensä lähtee aaltojen mukana. Solmu solmulta Tutter kiipeää ylös. Hän on väsynyt, kun pääsee perille. Paltimo antaa hänelle vähän
vihreää mehua. ”Kiitos, että sain tulla tänne kilttien saarelle”, Tutter sanoo.

Kun Paltimo kävelee toisten luo majalle, Tutter seuraa muutaman askelen jäljessä. Hän katseleesuurin silmin joka suuntaan, koska kaikki on hänelle ihan uutta. ”Pelataanko punkkia”, ehdottaa Porjuska ja jakaa punkit viiteen kasaan. Mitti, Nanokki, Pulma ja Paltimo istuvat oman punkkikasansa ääreen. ”Entäs tuo?” kysyy Nanokki ja osoittaa Tutteria. ”Me ei voida ottaa sitä, koska me ei tiedetä edes sen nimeä”, sanoo Porjuska. ”Ethän sinä ole edes kysynyt sitä”, Mitti sanoo. ”Minä olen Tutter”, sanoo Tutter. Nanokki aloittaa pelin ja antaa Pulmalle kolme punkkia. ”Kummallinen nimi. Loppuu ärrään”, Porjuska sanoo. Pelin jälkeen Pulma aloittaa piipertämisen. Se on sellaista, mitä voi harjoitella vain tuulisella saarella, eikä Tutter tietenkään osaa sitä. Hän katselee toisia kauempaa ja yrittää liikuttaa jalkojaan samaan tahtiin. ”Katsokaa, miten hyvin minulla menee”, sanoo Porjuska. Muut taputtavat. Pulmalle tulee paha mieli, koska itse asiassa hän on keksinyt koko leikin. Ruohopää sulkee hänet vihreään oksistoonsa ja lohduttaa häntä vähän. Hän supattaa jotakin Pulman korvaan, mutta Pulma pudistelee päätään. ”Ei tänne mahdu”, hän sanoo Ruohopäälle. ”Sitä paitsi Porjuskan mielestä on ihan tyhmää, että nimen lopussa on ärrä.”

Mitin propelli on hyvässä tallessa majan takaseinällä, tuulen suojassa. Tutter katselee sitä kauan ja kysyy lopulta Paltimolta, voisiko sitä kokeilla. ”Ei ole helikopteria”, sanoo Paltimo. ”Sitä paitsi propelli on Mitin.” Tutter nostaa propellin ilmaan. Propellin siivet alkavat heti viuhua. ”Mikä luisto!” sanoo Tutter. ”En ole koskaan nähnyt näin luistavaa propellia.” Silloin Mitti röyhistää onnellisena rintaansa ja tulee Tutterin luo. ”Tuo luistava propelli on minun”, hän sanoo. ”Kokeillaanko?” kysyy Tutter. Mitti tärisee innosta. ”Hullu”, sanoo Porjuska.”Käyttää nyt propellia ilman helikopteria.” Mutta Tutter näyttää, miten propellilla voi nousta ilmaan, Ruohopäätäkin korkeammalle. Sieltä korkealta katsellen saari näyttää pieneltä vihreältä nuppineulalta. Häntää on opeteltava käyttämään peräsimenä, jotta voi palata turvallisesti saaren pinnalle. Kaikki haluavat kokeilla. Paitsi Porjuska. Porjuska kääntää selän Mitille. ”Minä kokeilen vain yhden kerran”, Mitti lupaa.”Sitten leikin taas sinun kanssasi.” Propellileikki on kuitenkin niin hauska, ettei Porjuska kestä kuunnella toisten ihastuneita huutoja. Hän kyhnyttää hetken kateellista kylkeään Ruohopäänkuoreen ja menee sitten mukaan. Siitä tulee hauska lentopäivä.

”Iltamehulle!” huutaa Ruohopää, ja kaikki täyttävät lasinsa sen mahlalla. Mutta kun pienet asettuvat majaan, he huomaavat, että tilaa on nyt entistäkin vähemmän. ”Meidän on pakko nukkua kylki kyljessä”, sanoo Porjuska. ”Oikeastaan aika nannaa”, sanoo Nanokki. ”Älä kutita!” hihittää Pulma. Kaikki ovat propellilennoista niin kiihdyksissään, ettei uni tahdo tulla. He käskevät Tutterin kertoa, mistä Kaukalasta hän on tullut. ”Oikeastaan on aika hienoa, kun nimi päättyy ärrään”, sanoo Paltimo. ”En ole ennen tavannut pieniä, joilla on niin hieno nimi.” ”Minä olen tästä illasta lähtien Mittir”, sanoo Mitti. Paltimo sovittaa ärrän oman nimensä loppuun, eikä Nanokki  lakkaa nauramasta, kun maistelee uutta nimeään Nanokkir. ”Pulmar, näer kauniitar uniar”, hän sanoo Pulmalle. Porjuska yrittää hetken pitää suutaan tiukkana viivana, mutta sitten hän sanoo:”Minua kutsuttiin jo lapsena lempinimellä Por.” ”Huomenna sinun täytyy opettaa minulle kaikkiteidän leikit”, sanoo Tutter.