Yhdenvertaisen asenneilmapiirin muodostamisessa kasvattajilla on erityisen tärkeä rooli yhteiskunnassa. Olemme koonneet yhteen ideoita käytännön harjoitteista, jotka parhaimmillaan mahdollistavat lapsille ja nuorille mahdollisuuden ymmärtää toisiaan syvemmin ja osallistua tasa-arvoisen ja toista kunnioittavan rinnakkaiselon rakentamiseen.

Harjotusten onnistumiseksi on hyvä tietää ennakkoon, kuinka paljon nuoret tietävät omasta ja toisten uskonnosta. On aiheellista käydä nuorten kanssa läpi dialogiohjeistus ja painottaa heille sitä, että kukin edustaa omaa itseään. Heidän ei tarvitse keskusteluissa tietää kaikkea omasta uskonnostaan. Asenne on ratkaiseva. Toiminta ei saa perustua kenenkään pakottamiseen. Politiikkaa ei pidä ottaa mukaan keskusteluihin eikä tahallisesti toisia loukkaavia asioita saa nostaa esille. Keskinäisen luottamuksen rakentaminen ja sen ylläpitäminen on tärkeätä.


TILAA KOULUVIERAILIJA PITÄMÄÄN DIALOGITYÖPAJA

Kouluvierailijat pitävät toiminnallisia tunteja katsomusdialogista. Tunneilla kehitetään dialogi- ja medialukutaitoja sekä eläydytään draamaharjoituksiin. 
Kouluvierailujen tilaus Fokus ry:
puh. +358 40 826 7777info@kulttuurifoorumi.fi

Uskontodialogilla yhteiskuntarauhaa meillä ja muualla -hankkeen valmiit opetusmateriaalit yläkouluun ja lukioon: https://www.kulttuurifoorumi.fi/18-katsomusdialogilla-yhteiskuntarauhaa-meilla-ja-muualla-hankkeen-opetusmateriaali-ylakouluun-ja-lukioon

Uskontojen ja katsomusten moninaisuus

Dialogiharjoitteiden yhteydessä on hyvä muistaa, että jokaisella ihmisellä, niin uskonnollisella kuin ei-uskonnollisellakin, on arvoja ja katsomuksia joiden pohjalta suunnistaa elämässä. Ihmisen vakaumuksellinen ja maailmankatsomuksellinen identiteetti rakentuu suhteessa paikalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Uskontodialogin vuorovaikutteisessa kohtaamisessa voidaan tehdä näkyväksi paitsi uskontojen ja katsomusten välinen myös uskontojen ja katsomusten sisäinen moninaisuus.

Harjoitukset

Kokemuksellinen kohtaaminen

Katsomuksia ei tulisi nähdä ainoastaan uskomuksellisina tai filosofisina järjestelminä, vaan osana ihmisten käyttäytymistä, elämysmaailmaa ja identiteettiä. Uskonnot eivät ole monoliittisia rakenteita, vaan ajan ja kulttuurin mukana muuttuvia yhteisöllisen ja yksilöllisen tason elettyjä todellisuuksia. Tämän ymmärtäminen lisää uskontojen lukutaitoa, mikä on yksi keskeisimmistä taidoista oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen maailman rakentamisessa. Uskontodialogi ei siis ole ainoastaan tiedon vaihtamista. Se antaa valmiuksia tulkita ja reflektoida sekä omaa että toisten katsomuksellista ja kulttuurista käyttäytymistä.

Harjoitukset :

Etiikka

Uskontodialogia voidaan käydä lukuisin erilaisin lähtökohdin ja painotuksin. Yksi keino arjen ruohonjuuritason dialogissa on etsiä yhteisiä keskeisiä arvoperusteita, eettisiä periaatteita, jotka kaikki jakavat opillisista eroavaisuuksista huolimatta. Tämä ei tarkoita yhteisen eettisen säännöstön luomista ryhmässä, vaan perustavanlaatuista toisten kunnioittamisen tunnistamista, joka on löydettävissä lähes kaikista uskonnoista ja elämänkatsomuksista. Lapsille ja nuorille on ensiarvoisen tärkeää opettaa toimimaan yhteyttä rakentavasti eri tavalla ajattelevien ihmisen kanssa, argumentoimaan omia mielipiteitä ja rohkaista hyväksymään toinen erilaisista näkemyksistä huolimatta. Kultaista sääntöä soveltaen voidaan sanoa, että kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, kaikkea ei tarvitse edes ymmärtää, mutta toista tulee aina kohdella niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.

Harjoitukset:

Rauhankasvatus

Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja kriittinen pedagogiikka dialogikasvatuksessa

Uskonto- ja katsomusdialogia voidaan tehdä myös kriittisen ja tiedostavan kasvatuksen kehyksessä, jolloin osana dialogia pyritään tunnistamaan ja purkamaan eriarvoisuutta ja siihen liittyviä valta-asetelmia sekä valamaan uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Eriarvoisuuden rakenteellinen tiedostaminen on tärkeä dialogin ennakkoehto, koska se voi osaltaan tukea oman identiteetin muotoutumista ja auttaa toisiin katsomuksiin, kulttuureihin sekä ja sosiaalisiin taustoihin liittyvien ennakkoasenteiden purkamisessa.

Kriittinen pedagogiikka ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen perustuva kasvatus ”opettaa lukemaan maailmaa ja yhteiskuntaa, kyseenalaistamaan valmiiksi annettuja arvoja, toimintamalleja ja rakenteita sekä luomaan tulevaisuudenvisioita ja toimintatapoja” (Riitaoja 2010, 24-5) yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaisesti. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaan ikään, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon ja vakaumukseen, mielipiteeseen, terveydentilaan, vammaisuuteen, sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun syyhyn liittyvä eriarvoisuus ja niitä ylläpitävät valtarakenteet tehdään näkyväksi. Kunkin menestyminen tai epäonnistuminen ei ole vain yksilöstä itsestään kiinni vaan riippuvat myös yhteiskunnan ja maailman valtarakenteista. Eriarvoisuuden vähentämiseksi ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi toimitaan aktiiviseksi ja ne nähdään yhteisöllisenä tavoitteena.

Kasvatus perustuu dialogiin, jonka periaatteita ovat kunnioitus, kuunteleminen, kuulluksi tuleminen ja nöyryys. Kasvatuksessa tiedostetaan myös dialogin eri osapuolten erilaiset lähtökohdat (opettaja – oppilas, jne.) ja nostetaan esiin käsitys tiedon yhteisomistuksesta: tieto ei ole vain kasvattajan hallussa vaan myös lapsilla on tietoa. Katsomusdialogi on hyvä esimerkki kasvatustilanteesta, jossa kaikilla on jotain annettavaa ja ryhmässä olevien erilaisten maailmankatsomusten takia kaikki ovat ikäänkuin  asiantuntija-asemassa. Etualalle voidaan nostaa lasten oma ääni, näkemykset, osaaminen, oivallus ja intuitio.

Harjoitukset