Kalevan koulu Kuopiossa on toteuttanut Suomen ortodoksien kirkkomuseon kanssa kaksi monikulttuurista taideprojektia, joita voi toteuttaa minkä tahansa museon yhteydessä tai pelkästään koulun, kerhon, järjestön jne. toimintana. Kummassakin projektissa oli mukana pääasiassa yläasteikäisiä monikulttuurisia nuoria.

Projektissa ”Kuva yhteisenä kielenä” nuoret tutustuivat kuvamaailmaan ja ikoneihin kirkkomuseon tiloissa. Heille kerrottiin museon olevan eräänlainen maahanmuuttajien museo, joka on perustettu luovutetun alueen esineistöjen ympärille. Samaan aikaan museossa oli karjalaisista evakoista kertova näyttely. Etenkin pakolaistaustaiset nuoret havaitsivat yhtymäkohtia evakkojen pakkosiirtymisen kanssa. Lapset saivat pohtia, mitä he ottaisivat mukaan, jos annettaisiin kaksi tuntia aikaa pakata. Syntyi mielenkiintoisia ajatuksia, joita peilattiin evakkojen matkavarustuksiin. Koska yhteistä kieltä ei ollut, nuoria pyydettiin kertomaan itsestään kuvan avulla. Johdantona heille opetettiin erilaisia kuvantekotekniikoita. Kulttuurien erilaisuus näkyi myös kuvassa, mikä sai aikaan dialogia nuorten välille. Miksi muslimit kuvasivat itseään arabiaksi koristeellisin kirjaimin? Miksi eräs nuori taas teki värikollaasin kangaspaloista? Projekti huipentui näyttelyn avajaisiin kirkkomuseon tiloissa. Paikalla oli paljon median edustajia. Lasten työt jäivät kirkkomuseon kokoelmiin.

Toisessa taideprojektissa tarkasteltiin ympäristöä valokuvauksen keinoin. Suurin osa projektin osallistujista oli Burman pakolaisia. Nuoria opetettiin tarkastelemaan ympäristön viestejä erilaisin harjoituksin. Tämän jälkeen heille hankittiin yksinkertaiset digitaalikamerat. Nuorien tehtävänä oli kuvata ympäristöä ja kertoa kuvien avulla, mikä ympäristössä oli hyvää ja mikä pahaa tai huonoa. Nuorten tuotokset saivat aikaan dialogia, paitsi kuvien ottajien välillä, myös katselijoiden ja kuvantekijöiden kesken. Kuvat suorastaan pakottivat esiin kysymyksiä, niin erilaisia niiden viestit olivat verrattuna suomalaiseen kuvamaailmaan. Miksi alaspäin vievät portaat edustivat pahaa burmalaisten nuorten kuvissa? Tai miksi nuotio oli ”hyvin paha” heidän ajatusmaailmassaan? Hyvää edustivat vanhat ihmiset, ruoka ja kotialttari. Kuvat edustivat aasialaista arvomaailmaa ja niistä puuttui täysin materialistinen ulottuvuus. Myös tämän projektin töistä tehtiin näyttely kirkkomuseon aulaan, jonka kuvat herättivät paljon keskustelua.

Edellä kuvatuissa kahdessa uskontodialogiharjoituksessa nuoret toivota uskontoaan esille tapakulttuurin ja uskomusten kautta. Pyhän kokeminen ja uskonnollisuus ovat lapsen perusoikeuksia (Ihmisoikeuksien julistuksen 14. artikla). Tämä tukee lapsen henkistä kasvua ja siihen pitää antaa mahdollisuus luomalla turvallisia puitteita monikulttuurisuuden kohtaamiseen. (Teksti tiivistetty Sirpa Okulovin artikkelista kirjassa Uskontodialogi, 2010)