Kohtaamisessa on päästävä kunnolla näkö- ja kuuloetäisyydelle

Kaarlo KallialaPiispa Kaarlo Kallialan mukaan uskontojen välisessä kohtaamisessa on päästävä kunnolla näkö- ja kuuloetäisyydelle. Tarvitaan spontaania ja järjestäytymätöntä muutosta – tutustumista, jossa opitaan tuntemaan toisemme nimeltä. Organisaatioiden johtotaso ei yksin riitä, vaikkakin se pistää yhteisöt liikkeelle kohti toisiaan.

 

Piispa Kaarlo Kalliala vaikuttaa sekä kansainvälisessä että kotimaisessa uskontojen välisessä dialogissa. Hän on Euroopan uskontojohtajien neuvoston (ECRL)  jäsen ja toimii Suomessa USKOT-foorumin varapuheenjohtajana.

Turvapaikanhakijoiden suuri määrä edellyttää yhteistyön ja vuorovaikutuksen vahvistamista.

– Hyvällä ja toisia arvostavalla kohtaamisella rakennamme tätä maata. Vihan lietsonta sen sijaan lisää vastakkainasettelua sekä synnyttää ääri-ilmiöitä ja turvattomuutta, piispa Kalliala sanoo.

– Elämän mielen ja merkityksen kieli on usein uskonnon kieli. Tämän vuoksi uskonnollisilla yhteisöillä on oma vastuunsa ihmisten kotouttamisessa. Tilannetta ei ratkaista aitoja rakentamalla. Meidän tulee uskontojen edustajina näyttää, että osamme elää rauhassa rinnakkain ja olla toisiamme kohtaan vieraanvaraisia sanoin ja teoin, hän toivoo.

Keskusteluja ja kohtaamisia tarvitaan monella tasolla

Piispa Kallialan mukaan keskeinen kysymys kaikessa uskontojen välisessä keskustelussa ja vuorovaikutuksessa on kattavuus. Keskusteluja ja kohtaamisia tarvitaan monella tasolla. Uskonnollisten johtajien dialogi tuo organisaatioita ja ryhmiä yhteen. Sen tarkoituksena on koordinoida yhteistyötä, edistää kohtaamisia, uskonnonvapautta, toisten ymmärtämistä ja rauhaa.

Dialogia ei kuitenkaan voida käydä vain uskontokuntien johtajien tai valtuutettujen kesken, vaan yhä enemmän myös paikallisesti.

On päästävä kunnolla näkö- ja kuuloetäisyydelle, tutustuttava ja opittava kutsumaan nimeltä. Olennainen kohtaaminen tapahtuu ruohonjuuritasolla, siellä missä yhteisöjen jäsenet tapaavat toisiaan. Organisaatioiden johtotason tehtävänä on ottaa tärkeä askel yhteisöjen liikkeessä kohti toisiaan, sanoo piispa Kalliala.

Rauhantahto ja yhteenkuuluvuus näkyviin

Kuulemme, luemme ja näemme jatkuvasti uutisia ja merkkejä siitä, miten eri uskontoja tai eri uskontulkintoja edustavat ihmiset ovat vastakkain. Tällaisesta meidän on yhdessä sanouduttava irti. Meidän tulee sitoutua toinen toisiimme yli uskontorajojen ja yhdessä edistää rauhan kulttuuria. Me emme saa suostua siihen, että jossakin muualla päin maailmaa syntyneet vastakohtaisuudet ja väkivaltaisuudet tulevat tänne. Sen sijaan meidän tulee näyttää muulle maailmalle esimerkkiä siitä, miten uskonnot edistävät rauhaa, joka on meidän kaikkien tavoite. Meidän tulee tuoda rauhantahtomme ja yhteenkuuluvuutemme näkyviin entistä voimallisemmin, sanoo piispa Kalliala.

Tärkeintä – mutta tuskin helpointa – olisi porukoida eri uskontojen ja vakaumusten nuoria keskenään. Sillä tasolla rauhan rakentamisella ja ystävyyden ilmapiirin luomisella on suurin vaikutus. Tulevalla Yhteisymmärryksen viikolla meidän tulee saattaa nuoria yhteen.

Spontaania muutosta tarvitaan

– Spontaania, järjestäytymätöntä muutosta tarvitaan juuri nyt erityisen paljon. Tärkeää on ihmisten kohtaaminen ja tutustuminen eri paikkakunnilla ja eri ikäryhmissä. Sen ei aina tarvitse olla kovin organisoitua, eikä sitä pidä mestaroida. Se voi hyvin tapahtua vaikka jalkapallokentällä. Olennaista on, että kohtaamisia tapahtuu, sanoo piispa Kalliala.