Uskonnollisten yhteisöjen edustajat vetosivat rauhan puolesta

Uskonnolliset yhteisöt kävelivät rauhan ja toivon puolesta sunnuntaina  Yaron Nadbornik esittää USKOT-foorumin tervehdyksenMatkalla Ranskan lähetystölle

Eri uskonnollisten yhteisöjen johtajat ja edustajat kokoontuivat sunnuntaina 15.11. kello 13 Helsingin tuomiokirkolle osoittamaan tukeaan rauhan puolesta.

Lue uutisointia ja raportteja:

STT:n uutinen

USKOT-foorumin fb

 

Uskonnollisten yhteisöjen edustajat vetosivat rauhan puolesta Turun tuomiokirkossa

Uskonnolliset yhteisöt vetosivat yhdessä rauhan puolesta sunnuntaina 15.11. Turun tuomiokirkossa. Mukana oli edustajia Turun islamilaisista yhteisöistä, juutalaisesta seurakunnasta, ortodoksisesta kirkosta sekä buddhalaisesta yhteisöstä. Uskontojen edustajat tuomiokirkkoon kutsui piispa Kaarlo Kalliala, joka toimii Suomessa uskontojen yhteistyötä edistävän USKOT-foorumin varapuheenjohtajana.

Uskonnollisten yhteisöjen edustajat vetosivat yhdessä rauhan puolesta, lukivat omia pyhiä kirjoituksiaan, rukoilivat sovintoa ja sytyttivät kynttilät Pariisissa ja maailman kriisialueilla menehtyneiden ja haavoittuneiden muistolle.

Ääri-ilmiöiden keskellä tarvitsemme eri uskontojen, kulttuuritaustojen ja vakaumusten turvallista vuoropuhelua, rinnakkaineloa ja yhteistyötä. Haluamme yhdessä osoittaa, miten vieraan pelko voi muuttua ystävyydeksi, sanoo piispa Kalliala.

Mukaan kutsuttiin kaikkien uskontojen edustajia. Turku_rauhanvetoomus_151115_2Turku_rauhanvetoomus_151115

 

Piispa Kaarlo Kallialan puhe

Tämän aamun Turun Sanomissa Jordanian ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon piispa Munib Younan sanoi suoraan sen, miksi mekin tänä iltana olemme täällä: ”Sen pitää loppua, että uskonnon nimissä soditaan ja tehdään terroritekoja.”

Kuluneella viikolla me olemme kuulleet ja nähneet kuolemaa, tuhoa ja kauhua niin Beirutissa kuin Pariisissakin. Ne eivät ole ainoita paikkoja maailmassa, joissa väkivaltaa ja tappamista ollaan perustelevinaan uskonnolla. Mitä lähempänä ja tutummassa ympäristössä näin tapahtuu, sitä vahvemmin me kuitenkin koemme, että tämä on väärin ja että näin ei saa jatkua.

Uskonnot opettavat ihmisiä olemaan parempia eikä pahempia. Asia on juuri niin yksinkertainen kuin miten sheikki Ibrahim Mogra, toverini Euroopan uskontojohtajien neuvostosta, sen tiivistää: ”Mikään uskonto ei opeta terrorismia.”

Omassa kirkossamme on tänään valvomisen sunnuntai. Se haastaa meidät miettimään, miltä meidän elämämme, olemisemme ja tekemisemme näyttää Jumalan edessä. Sen me tiedämme ja ymmärrämme, mitä piispa Munib sanoi: ”Tällaisten iskujen tekijät sanovat rakastavansa Jumalaa, mutta eivät he seuraa Jumalaa.” Mutta sen lisäksi meidän on kysyttävä itseltämme ja omilta yhteisöiltämme, olemmeko edistäneet rauhan kulttuuria kaikkialla missä voimme ja riittävästi.

Olemalla tänä iltana täällä me teemme toinen toisillemme ja kaikille muillekin näkyväksi, että uskontojen erilaisuus ei ole mikään vihanpidon syy. Me olemme voineet kokoontua kristilliseen kirkkoon ilman että kenenkään tulisi nyt harjoittaa itselleen vierasta uskontoa. Me voimme olla toisillemme vieraanvaraisia, kutsua toisiamme vieraiksemme, kohdata toisiamme, tutustua ja ymmärtää. Me voimme ystävystyä – tämä ilta on paitsi sellaisen rauhan ilta, jota me vasta kaipaamme, myös sellaisen ystävyyden ilta, jota meidän välillemme jo on syntynyt ja kasvanut.