Uskonnot ovat eläneet rinnakkain ja lomittain koko historiansa ajan. Kristinusko oli Rooman valtakunnassa vähemmistöuskonto aina Konstantinus Suuren aikaan asti 300-luvulle, ja se muotoutui keskustelussa kulttuuriympäristönsä muiden katsantojen kanssa. Kristinuskokin, samoin kuin kaikki uskonnot, on aina ollut kosketuksissa muihin uskontoihin, ja sen historiasta löytyy lukuisia esimerkkejä kanssakäymisen malleista toisinuskovien kanssa. Esimerkkeinä vaikka Franciscus Assisilainen (1181 tai 1182 – 1226), joka kävi keskusteluja muslimien kanssa ja Nikolaus Cusanus, joka eli Konstantinopolin valtauksen 1453 jälkeen. Samasta koko Eurooppaa järkyttäneestä tapahtumasta kirjoitti myös Nicolaus Cusanus (1401-1464) filosofisen dialogin De Pace Fidei (Uskonrauhasta), jossa Jumala kutsuu eri uskontokuntien edustajat maailmankongressiin neuvottelemaan uskonnollisen maailmanrauhan ehdoista.

Moderni uskontodialogiliike

Modernin uskontodialogiliikkeen aloittajana on nähty vuonna 1893 järjestetty Maailman uskontojen parlamentti. Toinen merkittävä virstanpylväs uskontodialogiliikkeen kannalta oli 1993 pidetty YK:n Uskontojen välisen ymmärryksen ja yhteistyön teemavuosi ja samana vuonna Chigagossa pidetty järjestyksessään toinen Maailman uskontojen parlamentti, jossa lanseerattiin Globaalin etiikan julistus. Globaali etiikka voidaan nähdä tarvittavana minimimääränä yhteisiä arvoja ja perusasenteita, jotka uskonnot voivat yhdessä vahvistaa huolimatta niiden dogmaattisista eroista. Uskontodialogin kautta ihmisten on mahdollista saada tietoa siitä, mitä yhteisiä eettisiä arvoja heillä on jonkun toisen uskonnon kanssa. Yleisiä eri uskonnoille yhteisiä arvoja ovat muun muassa kultainen sääntö, ihmisarvo, elämän kunnioittaminen ja moraaliset pyrkimykset. (Rautionmaa 2010)

YK:n Sivilisaatioiden Allianssi

Vuosituhannen alussa uskontojen ja katsomusten edustajat kokoontuivat joitakin kertoja YK:n erityiskokouksissa. YK:n pääsihteerin alaisuuteen perustettiin vuonna 2005 YK:n Sivilisaatioiden Allianssi, jonka tehtäväksi annettiin kulttuurien ja uskontojen välisen dialogin edistäminen, erityisesti ns. lännen ja islamilaisen maailman välisen jännitteen lieventämiseksi. YK:n yhteyksissä dialogi pitää sisällään myös uskonnollisten ja ei-uskonnollisten katsomusten välisen ja sisäisen dialogin. 

YK ja Sivilisaatioiden Allianssi dialogin edistäjänä

Uskontodialogi Suomessa

Ei-uskonnolliset toimijat

Uskonnot rauhan puolesta

Maailmanlaajuinen Uskonnot rauhan puolesta-järjestö (Religion for Peace International tai World Conference of Religion for Peace; www.religionsforpeace.org) on toiminut vuodesta 1970 lähtien kenties merkittävimpänä kansainvälisenä uskontojen välisenä toimijana. Verkostoon kuuluu uskontojen yhteistyötä edistäviä järjestöjä noin 90 maasta. Sen puitteissa eri uskontojen edustajat toimivat yhdessä väkivallan ehkäisemiseksi, konfliktien sovittelemiseksi ja konfliktien repimien yhteiskuntien jälleenrakentamiseksi. Suomesta USKOT -foorumi on juuri liittynyt RfP –verkoston jäseneksi.

Suomi valtiona on tehnyt yhteistyötä järjestön kanssa Balkanilla vuosituhannen vaihteessa ja mm. Helsinki-prosessin (Helsinki Process on Globalisation and Democracy) kanssa tukemassa Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan alueen uskontojenvälisen neuvoston (MENA Religions for Peace Council) aikaansaamista. Neuvosto perustettiin heinäkuussä 2008 ja yhteistyö on jatkunut – myös sekä Kirkon Ulkomaanavun kuin Suomen Lähetysseuran kanssa. Valtiojohtoisesta dialogityöstä voidaan mainita myös Euroopan Unionin ja Aasian maiden (ASEM) Interfaith Dialogue -prosessin, joka pyrkii maiden, uskontojen ja kulttuurien välisten jännitteiden lieventämiseen.