Arjen uskontodialogi

Yksi, ehkä arkisen elämän sujumisen kannalta tärkein uskontodialogin muoto on, että kansalainen haluaa elää kaikessa rauhassa naapureidensa kanssa, sekä samoin- että toisinuskovien.

Yhteistä hyvää edistävien hankkeiden dialogi

Toinen dialogin muoto syntyy siitä, että yhdessä toisinuskovien kanssa ajetaan jotakin yhteistä hyvää, esimerkiksi rakennetaan lapsille sopivia puuhaympäristöjä.

Moniuskontoisen yhteiskunnan instituutioiden, sairaaloiden, koulujen, vankiloiden, yliopistojen, virastojen ja yritysten on myös kehitettävä toimintakulttuuria, joka mahdollistaa eri uskontokuntiin kuuluvien tasapuolisen keskinäisen kanssakäymisen.

Taloudellisen kanssakäymisen dialogi

Kolmas uskontodialogin muoto syntyy siitä, että jokin kaupallinen yritys haluaa myydä tuotteitaan maahan, jonka kulttuuria värittää jokin muu kuin firman kotimaan uskonto. Tämä on varmasti talouselämän kannalta tärkein mahdollinen uskontodialogin muoto. Kun ajattelemme, miten keskeinen rooli taloudella on yksityisen ihmisen elämässä ja globaalisti, voisi ajatella, että tämä dialogin muoto tulee aina ohittamaan muut uskontodialogin muodot, jos muodot joutuvat kilpailuasemaan.

Oppineiden dialogi

Neljäs dialogin muoto on tässä se, jossa uskontokuntien viralliset edustajat vertailevat ja keskustelevat opinkohtiensa samankaltaisuuksista ja eroista. Usein on kyse uskontokuntiensa valitsemien ja nimenomaan tähän tehtävään osoitettujen asiantuntijoiden välisestä keskustelusta, joissa yhteisesti sovituista asioista keskustellaan systemaattisesti, kunkin uskontokunnan teologisiin traditioihin tukeutuen ja toisen traditioita opiskellen.

Kansalaisten opillinen dialogi

Toki teologisista asioista voi keskustella, ja keskustellaan, vaikka keskustelijat eivät olisikaan uskontokuntiensa virallisia edustajia, saati mallimannekiineja. Eri uskontokuntiin kuuluvien kansalaisten keskinäinen uskontoa sivuava keskustelu olkoon tässä viides uskontodialogin muoto.

Spiritualiteetin dialogi

Kuudes uskontodialogin muoto on se, jossa yhteyttä haetaan uskonnollista kokemusta ja harjoitusta vertailemalla kautta.

Ensyklopedistinen uskontodialogi

Joku saattaa olla kiinnostunut uskonnosta sinänsä, vain ilmiönä. Hän keskustelee uskonnon edustajan kanssa saadakseen itselleen tietoa ja ymmärrystä vieraasta ilmiöstä joko uteliaisuuttaan tai mahdollisesti tutkimustarkoituksessa.

Missionaarinen uskontodialogi

Uskontonsa edustaja saattaa hakea toista uskontoa koskevaa tietoa ja ymmärrystä voidakseen yhä varmemmin vakuuttua oman uskontonsa totuudesta ja kyetäkseen vakuuttamaan toista oman uskontonsa eduista. Myös uskonnoton voi käydä uskonnon edustajan kanssa dialogia voidakseen vakuuttaa keskustelukumppaninsa uskonnottomuuden eduista.

(Hiltunen, Vasko 2011)