Uskontodialogi ymmärretään yleisesti niin uskontojen edustajien välisenä vuoropuheluna kuin yhteistyönä. Pyrkimyksenä on tutustua toisen uskonnon edustajaan tasaveroisessa kohtaamisessa. Samalla, kun perehdytään toisen uskoon ja/tai uskontoon tavoitellaan usein myös oman tradition rikastuttamista. UNESCO määrittelee uskontodialogin menetelmäksi, jonka tarkoituksena on muun muassa haastaa ihmisten tietämättömyys ja ennakkoluuloisuus toisista uskonnoista ja niiden edustajista.

Jotta dialogissa olisi mahdollisimman avoin ja reilu ilmapiiri tarvitaan empaattista läsnäoloa. Ymmärtämiseen pyrkivää osallistumista tukee aito, läsnäoleva kuunteleminen. Hyvältä kuuntelijalta vaaditaan valmiutta hidastaa tahtia sekä taitoa luopua omista ennakko-oletuksista ja asenteista, tuomion sanoista, kyllästymisen tunteista ja oikeassa olemisen vaatimuksesta.

Mitä asioista uskontodialogissa olisi syytä ottaa huomioon, kun ihmiset useista eri uskonnoista kokoontuvat yhteen? Tässä muutamia hyväksi havaittuja ohjeistuksia:

  • Sovi dialogin lähtökohdista, tarkoituksesta ja tavoitteista.
  • Tunne omat taustasi ja näkemyksesi sekä kuuntele mitä muut kertovat omistaan.
  • Määritä itsesi dialogissa ja anna toisten määrittää itsensä.
  • Kunnioita ja kohtele toisia tasa-arvoisesti.
  • Ole avoin, rehellinen ja luotettava.
  • Luo luottamusta vahvistava ilmapiiri etsimällä ja löytämällä sitä , mikä yhdistää.
  • Pyri totuudenmukaiseen tiedonjakamiseen ja sen välittämiseen eteenpäin. Älä unohda olla tarvittaessa itsekriittinen ja rakentava.
  • Yritä nähdä asioita myös toisen näkökulmasta – asetu toisen asemaan.
  • Kuuntele toista niin avoimesti ja myötätuntoisesti kuin mahdollista ymmärtääksesi.
  • Älä tuomitse etukäteen – vertaa reilusti.
  • Löydä sama aaltopituus palvelemalla, opettele vieraanvaraisuutta puolin ja toisin.
  • Kunnioita sitä, mikä on toiselle pyhää.
  • Ole kärsivällinen ja salli epätäydellisyys.
  • Älä pelkää. Ole läsnä ja nauti hetkestä. Ole vain.

Katso lisää: Rautionmaa, 2010.