Uskonnot ja katsomukset eivät ole yhdenmukaisia oppeja, jotka toistuisivat muuttumattomina rakenteina kulttuurista toiseen. Katsomuksia ei tulisi nähdä ainoastaan uskonnollisina tai filosofisina järjestelminä, vaan osana ihmisten käyttäytymistä, elämysmaailmaa ja itseymmärrystä.

Uskonnollisen ja katsomuksellisen moniäänisyyden kohtaaminen voi auttaa purkamaan usein esimerkiksi mediassa luotua kuvaa uskontojen ja katsomusten yksinkertaistettua ja kapea-alaista kuvaa, jossa ei tunnusteta elämänkatsomusten sisäistä moninaisuutta. Jokaisessa uskonnossa on erilaisia ryhmiä ja suuntauksia, jotka tulkitsevat omaa perinnettään erilaisista lähtökohdista käsin. Tämä merkitsee sitä, että eri uskontojen edustajien näkemykset yhteiskunnallisista ja eettisistä kysymyksistä voivat olla lähempänä toisiaan kuin jonkin uskonnon eri suuntauksien edustajilla.

Tärkeää on siis paitsi uskontojen ja katsomusten välinen myös niiden sisäiden dialogi, jonka kautta voidaan luoda keskusteluyhteyttä saman uskonnon tai katsomuksen piiriin kuuluvien erilaisten yksilöiden ja ryhmien välille. Vaikka katsomuksissa on tärkeää niiden yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen ulottuvuus on kuitenkin syytä muistaa, että kohdatessamme toisen uskonnon tai katsomuksen edustajan kohtaamme yksilöllisen ihmisen ajatukset ja hänen eletyn todellisuutensa, emme tiivistettyä opaskirjaa siitä mitä kyseinen katsomus merkitsee yleisellä tasolla.

Uskonto- ja katsomusdialogin yksi tärkeimmistä tavoitteista on tämän inhimillisen moniäänisyyden tiedostaminen ja sen kautta omien ennakkoluulojen purkaminen.

USKONTOJEN JA KATSOMUSTEN LUKUTAITO OSAKSI NYKYPÄIVÄÄ

Koulun ja katsomusyhteisöjen tehtävänä on lasten ja nuorten oman kulttuurisen ja katsomuksellisen itseymmärryksen vahvistaminen. Sen ohella on hyvä tarjota välineitä eri perinteiden tulkintaan sekä lisätä tietoisuutta eri uskonnoista ja maailmankatsomuksista ja niiden sisäisestä moninaisuudesta.

Kasvaakseen aidosti ymmärtämään uskontojen ja katsomusten kirjoa maailmassa sekä monikulttuurista yhteiskuntaa, erilaisten maailmankatsomusten tulee voida olla avoimesti esillä nuorten koulu- ja muussa ympäristössä. Nuorille tulee myös antaa valmiuksia pohtia, tiedostaa ja tulkita katsomuksellista, uskonnollista  ja kulttuurista käyttäytymistä (ks. Järvinen 2010; Kallioniemi 2010).

Aiiheesta lisää muualla: Uskontolukutaito